Evolution Hoax

< <
2 / total: 5
Jumalan Olemassaolo - Harun Yahya (Adnan Oktar)
JUMALAN OLEMASSAOLO
   

 


OLEMATTOMASTA OLEVAISEKSI


Ihmisen kiinnostuksen kohteita ovat aina olleet kysymykset siitä, miten universumi sai alkunsa, mihin se johtaa, ja miten luonnonlait pitävät yllä universumin järjestystä.  Tiedemiehet ja ajattelijat ovat tutkineet tätä aihetta ammoisista ajoista saakka ja saaneet aikaan vain muutamia teorioita.
Jäljelle jäi ajatus, joka säilyi aina 1900-luvulle saakka. Sen mukaan universumi olisi tietyn kokoinen, se oli ollut olemassa aina ja se olisi aina olemassa. Tämän näkemyksen mukaan, jota kutsuttiin "staattiseksi maailmankaikkeuden malliksi", maailmankaikkeudella ei olisi koskaan ollut alkua tai loppua.

Materialistisen filosofian ajatusmallin myötä tämä ajattelumalli kielsi Luojan olemassaolon samaan aikaan kun saman mallin mukaan maailmankaikkeus on jatkuva, pysyvä ja muuttumaton materian kokoelma. Materialismi on järjestelmä, jonka mukaan aine on absoluuttinen ja joka kieltää kaiken muun kuin aineen. Tämän ajattelun juuret ulottuvat antiikin Kreikkaan ja se saavutti kasvavan hyväksynnän 1800-luvulla. Tästä ajattelumallista tuli suosittu Karl Marxin teoria omistuksesta. 

Kuten aiemmin todettiin, staattisen maailmankaikkeuden malli 1800-luvulta loi pohjan materialistiselle filosofialle. George Politzer kirjoitti kirjassaan 'Principes Fondamentaux de Philosophie' tämän maailmankaikkeuden mallista, että universumi ei ole luotu objekti ja lisäsi:

"Jos näin olisi, silloin Jumala olisi luonut sen silmänräpäyksessä, ja Hän olisi tehnyt sen olevaiseksi tyhjästä.  Myöntääkseen luomisen, ihmisen on myönnettävä ensinnäkin olemassa ollut hetki, jolloin maailmankaikkeutta ei ollut vielä olemassa. Ja jotakin tuli olemattomasta. Tämä väite on sellainen, jota tiede ei kykene ylittämään tai kumoamaan." 1

Politzerin väittäessä ettei maailmankaikkeutta luotu olemattomasta, hän luotti staattiseen maailmankaikkeuden malliin 1800-luvulla ajatellen, että hän oli luonut tieteellisen argumentin.  Joka tapauksessa 1900-luvuln kehittyvä tiede ja teknologia hävittivät alkukantaiset ajatusmallit kuten staattisen maailmankaikkeuden mallin, joka oli luonut pohjaa materialisteille. Nykyään 2000-luvulla modernit fyysikot ovat todistaneet useiden kokeiden, havainnoinnin ja laskelmien avulla, että maailmankaikkeudella oli alku ja että se luotiin tyhjästä suuren räjähdyksen avulla.

Se, että maailmankaikkeudella oli alku, tarkoittaa, että kosmos luotiin olevaiseksi olemattomasta. Tämä taas tarkoittaa, että maailmankaikkeus luotiin. Jos luotu olevainen on olemassa (mikä ei ollut aiemmin olemassa), silloin sen Luojan on varmasti oltava olemassa. Olevaisen syntyminen olemattomasta on ihmismielelle jotakin uskomatonta. (Ihminen ei voi todella uskoa sitä, koska hänellä ei ole mahdollisuutta kokea sitä) Tästä johtuu, että olevaisen luominen olemattomasta on hyvinkin erilaista kuin eri asioiden tuomista yhteen ja niiden yhdistämista uudeksi objektiksi (kuten esim. taideteokset tai tekniset keksinnöt). On Jumalan luomistyön esimerkki, että kaikki on luotu samanaikaisesti ja täydellisen muotoisina, ja kun millään luodulla olennolla ei ollut aiempia esimerkkejä, ei aiempaa aikaa tai tilaa, jossa ne olisi voitu luoda. 

Maailmankaikkeuden muuttuminen olemattomasta olevaiseksi on suurin mahdollinen esimerkki, mitä on koskaan luotu. Tämän ajatuksen tutkiskelu muuttaa monia asioita. Se auttaa ihmisiä ymmärtämään elämän tarkoitusta ja näkemään heidän asenteitaan ja tarkoituksiaan. Tästä syystä monet tieteelliset yhteisöt ovat yrittäneet olla huomioimatta luomistyön tosiasioita, joita ne eivät kokonaisuudessaan ymmärrä, vaikka todisteet olisivat hihmisille selvät. Vaikka kaikki tieteelliset todisteet osoittavat Jumalan olemassaoloon, siitä huolimatta tiedemiehet ovat luoneet vaihtoehtoja, ja siten luoneet hämmennystä ihmisten mielissä. Kaikesta huolimatta tieteen todisteet itsessään tekevät lopun näistä teorioista. Ja nyt, tarkastelkaamme tieteellistä kehitysprosessia, jonka läpi maailmankaikkeus oli kulkeva.

UNIVERSUMIN LAAJENTUMINEN

Vuonna 1929, amerikkalainen astronomi Edwin Hubble, työskennellessään Kalifornian Mount Wilsonin observatoriossa, teki yhden suurimmista löydöistä astronomian historiassa. Tutkiessaan useita tähtiä jättimäisellä kaukoputkellaan hän havaitsi, että niiden valo heijastui kohti spektrin punaista päätä, ja, lopulta, tämä valon heijastuminen oli yhteydessä tähtien etäisyyteen maasta. Tällä löydöksellä oli sähköinen vaikutus tieteen maailmaan, koska fysiikan tunnettujen lakien mukaan spektrin valon säteet matkustaessaan kohti havaintopistettä taittuvat violetin värisenä samalla kun valonsäteet, jotka liikkuvat pois havaintopisteestä taittuvat punaisina. Hubblen havainnoinnin aikana tähtien valon huomattiin taittuvan punaiseen väriin pain. Tämä tarkoitti, että ne olivat jatkuvasti loittonemassa meistä.


Edwin Hubble, jättiläiskaukoputkensa vieressä.

Ennen pitkää Hubble teki toisen merkittävän havainnon; Tähdet eivät ainoastaan loitonneet maasta, ne loittonivat myös toisistaan. Ainoa johtopäätös tästä oli vain se, että avaruus laajeni jatkuvasti.

Ymmärtääksemme paremmin, maailmankaikkeutta voidaan ajatella räjähtävän ilmapallona. Samalla tavoin kuin ilmapallon pisteet loittonevat toisistaan pallon tyhjentyessä, samoin objektit avaruudessa loittonevat toisistaan maailmankaikkeuden jatkaessa laajenemistaan. 

Todellisuudessa tämä havainto löydettiin teoreettisesti jo aikaisemmin. Albert Einstein, jota pidettiin vuosisadan suurimpana tiedemiehenä, oli tehnyt asiasta johtopäätöksensä sen jälkeen, kun hän oli tehnyt laskelmia teoreettisessa fysiikassa siitä, että maailmankaikkeus ei voinut olla staattinen. Lopulta hän siirsi löydöksensä syrjään, koska hän ei halunnut kiistellä laajasti tunnustetun staattisen maailmankaikkeuden teorian kanssa. Myöhemmin Einsteinstein tunnustaa tekonsa "uransa suurimmaksi erehdykseksi". Myöhemmin Hubblen havainnoista tehtiin varmoja, että maailmankaikkeus laajenee. Mitä hyötyä on maailmankaikkeudelle siitä, että se laajenee?

Maailmankaikkeuden laajentuminen tarkoittaa sitä, että jos se kykenisi matkustamaan ajassa taaksepäin, universumi voisi todistaa alkaneensa yhdestä ainoasta pisteestä. Laskelmat osoittivat, että tällä "yhdellä pisteellä", joka imi itseensä kaiken universumin aineen, pitäisi olla "nolla-volyymi" ja "rajaton tiheys". Universumi oli syntynyt tämän yhden pisteen räjähdyksestä "nolla-volyymillä". Tämä jättimäinen räjähdys, joka merkitsi universumin alkua, nimettiin "Big Bangiksi" ja teoriaa alettiin kutsua samalla nimellä. Tässä on mainittava, että "nolla-volyymi" on teoreettinen ilmaisu, jota käytetään kuvaileviin tarkoituksiin. Tiede voi kuvata "olemattoman", joka on ihmisen ajatuskyvyn rajoilla, vain ilmaisemalla sitä termillä "nolla-volyymi -piste". Tosiasiassa, "nolla-volyymipiste" tarkoittaa "olematonta". Universumi on syntynyt olemattomasta, toisin sanoen, se on luotu.


Tutkimukset ovat osoittaneet, että tähdet ja galaksit loittonevat meistä ja toisistaan, toisin sanoen maailmankaikkeus laajenee. Tästä voidaan päätellä, että universumi on saanut alkunsa yhdestä pienestä pisteestä.

Big Bang -teoria osoitti, että alussa kaikki objektit universumissa olivat osasia yhdestä, ja erosivat sitten. Koraanissa kerrotaan sama tosiasia, joka on 1400 vuotta vanha totuus, kun ihmisillä oli rajalliset tiedot maailmankaikkeudesta:

"Eivätkö uskovat näe, että taivaat ja maa olivat yhtä (aivan kuin yksi luomisen yksikkö) ennen kuin Me halkaisimme ne toisistaan? Me teimme vedestä kaiken olevaisen. Eivätkö he siten usko?" (Koraani 21:30)

Kuten jakeessa sanotaan, kaikki, jopa "taivaat ja maa", joita ei ollut vielä luotu, luotiin suuressa räjähdyksessä yhdestä pisteestä, ja jotka alkoivat muotoilla nykyistä maailmankaikkeutta. Kun vertaamme lausuntoja Big Bang -teoriasta, huomaamme, että ne ovat toistensa kopioita. Kuitenkin, Big Bang esiteltiin tieteellisenä teoriana vasta 1900-luvulla. Universumin laajeneminen on yksi kaikkein tärkeimmistä todistuskappaleista, että maailmankaikkeus luotiin olemattomasta. Vaikka tiede löysi tämän tosiasian vasta 1900-luvulla, Jumala ilmoitti ihmiselle tämän totuuden Koraanissa 1400 vuotta sitten:

"Se on Hän, Joka on luonut maailmankaikkeuden (Luojamme) voimalla, ja totisesti Hän laajentaa sitä." (Koraani 51:47)

Vaihtoehdot Big Bang -teorialle

Kuten huomasimme selkeästi, Big Bang -teoria todisti, että maailmankaikkeus luotiin tyhjästä, toisin sanoen, sen loi Jumala. Tästä syystä, astronomit, jotka olivat vannoneet elämänsä materialistiselle filosofialle, olivat edelleen Big Bang -teoriaa vastaan kamppailussa säilyttää oman ideologiansa. Arthur Addington teki syyn selväksi, joka sanoi: "Filosofisesti, käsitys äkillisestä alusta nykyiseen luonnon järjestykseen on minulle  vastenmielinen."2

Sir Fred Hoyle oli yksi niistä, joita Big Bang -teoria häiritsi. Vuosisadan keskivaiheilla Hoyle onnistui kutsumaan teoriaa "valmistila -teoriaksi", joka oli yhtäläinen "jatkuvalle universumille" 1800-luvulta. Valmistila -teoria väitti, että universumi oli sekä ääretön koossaan että ikuinen jatkuvuudessaan. Materiaalista filosofiaa tukeakseen tämä teoria oli täysin ristiriidassa Big Bang -teorian kanssa. Ne, jotka puolustivat valmistila -teoriaa vastustivat Big Bang -teoriaa vuosikaudet. Tiede, teki kuitenkin työtään heitä vastaan. Vuonna 1948, George Gamov sai uuden teorian koskien Big Bangia. Jos universumi oli syntynyt niin äkkiä jättimäisestä räjähdyksestä, niin silloin olisi pitänyt myös jäädä suuri määrä säteilyä. Tämän säteilyn pitäisi olla havaittavissa, ja vielä, sen pitäisi näkyä koko universumissa. Kahden vuosisadan ajan havainnolliset todisteet Gamovn arvailuista olivat lähestymässä.

LLISÄÄ TODISTEITA: KOSMINEN SÄTEILY

Vuonna 1965 kaksi tutkijaa, Arno Penzias ja Robert Wilson, muuttivat säteilyn muotoa huomaamattaan. Säteily, jota kutsuttiin nimellä "kosminen taustasäteily", ei näyttänyt säteilevän tietystä lähteestä vaan enemmänkin näytti leviävän koko avaruuden alueelle. Pian ymmärrettiin, että kyseinen säteily oli Big Bangin säteilyä, joka vieläkin tapahtui ensimmäisistä hetkistä asti. Penzias ja Wilson palkittiin tästä löydöstään Nobel-palkinnolla. Vuonna 1989 NASA lähetti COBE-satelliitin (Cosmic Background Explorer) avaruuteen tutkimaan kosmista taustasäteilyä.
           
Kului kahdeksan minuuttia, jotta herkät instrumentit yhdistivät ja vahvistivat säteilyarvot, kertoivat Penzias ja Wilson. COBE -satelliitti oli löytänyt suuren räjähdyksen jäänteet, joka oli aloittanut universumin syntymisen. 

Tämä löydös, jota kuvattiin kaikkein aikojen suurimpana astronomisena löytönä, osoitti tarkalleen Big Bang-teorian. COBE -satelliitin jälkeen avaruuteen lähetettiin COBE 2 -satelliitti. COBE 2:n löydökset vahvistivat Big Bangiin perustuvat laskelmat. Lisätodisteita alkuräjähdyksestä oli tulossa. Yhdellä osalla oli yhteys helium- ja vetymääriin maailmankaikkeudessa. Havainnot todensivat, että vety- ja heliumkoostumukset maailmankaikkeudessa olivat niiden laskelmien mukaisia, mitä olisi pitänyt jäädä jäljelle suuresta räjähdyksestä. Valmistila-teorian lihaan pistettiin näin toinen piikki, koska universumi oli ollut olemassa ikuisesti eikä sillä ollut alkua. Kaiken vedyn olisi pitänyt palaa heliumiksi. Tästä syystä Big Bang -teoriaa ylistettiin tiedepiireissä. Big Bang -malli oli viimeisin tieteen saavutus, jolla oli tekemistä maailmankaikkeuden muotoutumisen ja alun kanssa. 

Dennis Sciama, joka yhdessä Fred Hoylen kanssa puolusti valmistila-teoriaa, kuvaili saavuttamansa viimeisen asetelman sen jälkeen kun Big Bang -teorian todisteet oli paljastettu.

Tuohon aikaan oli meneillään jonkinasteisen katkera väittely valmistila-teorian ja kyseisen teorian testaajien välillä. Väittelyn tarkoituksena oli kaiketi kumota valmistila -teoria. Fred Hoyle astui johtavaan rooliin yrittäessään vastata todisteisiin, kun vihamielinen todistusaineisto tuli julki. Mutta samalla kun todistusaineistoa kasattiin, yhä selvemmin kilpailu oli edessä, ja että toisen pitäisi hylätä valmistila -teoria. 3

Professori George Abel Kalifornian yliopistosta väittää myös, että tällä hetkellä saatavilla oleva todistuaineisto osoittaa universumin syntyneen miljoonia vuosia sitten suuresta räjähdyksestä. Hän myöntää, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Big Bang -teoria.

Big Bang -teorian voitto, käsite 'ikuisesta aineesta', joka muodostaa materialistisen filosofian perustan heitettiin romukoppaan. Mitä sitten oli ennen suurta räjähdystä ja mikä voima sitten loi universumin tämän suunnattoman räjähdyksen kautta, kun kerran mitään ei ollut olemassa?  Tähän kysymykseen voidaan vastata Arthur Eddingtonin sanoin, että Luojan olemassaolo.  Ateisti Antony Flew kommentoi tähän seuraavasti:

"Julistus tekee hyvää sielulle. Siksi tunnustan, että ateistin täytyy olla häpeissään kosmologisesta konsensuksesta. Koska kosmologit todistavat ne tieteelliset. tosiasiat, jotka St. Thomas ei kyennyt todistamaan filosofisesti, toisin sanoen, että universumilla oli alku. Niin kauan kun universumia voidaan mukavasti ajatella olevaisena, ei vain ilman loppua vaan myös ilman alkua, on helppoa vakuutella sen brutaalista olemassaolosta. Ja mitä sitten löydetäänkin ja väitetään olevan alkuaan räjähdyksestä itsestään, pitäisi hyväksyä se lopullisena. Vaikka itse uskonkin, että tämä on oikein, ei taatusti ole helppoa tai mukavaa ylläpitää tätä uskomusta Big Bang -teoriassa." 4

Monet tiedemiehet, jotka eivät sokeasti ole uskoneet olevansa ateisteja, ovat myöntäneet kaikkivaltiaan Luojan roolin maailmankaikkeuden luomisessa. Tämän Luojan on oltava sellainen olevainen, Joka loi sekä materian että ajan, ja Joka ei ole riippuvainen kummastakaan. Hugh Ross, tunnettu astrofyysikko, on sanonut: 

"Jos ajan alku on yhteydessä universumin alkuun, kuten väittämät avaruudesta sanovat, niin silloin universumin olemassaolon syyn täytyy olla jokin kokonaisuus, joka toimii aikajatkumossa täydellisen itsenäisesti ja aikaisemmin kosmoksen aikajatkumossa. Tämä johtopäätös on tavattoman tärkeä ymmärtääksemme, kuka  Jumala on ja mitä Jumala ei ole. Se kertoo meille, että Jumala itse ei ole maailmankaikkeus, eikä Jumala täytä maailmankaikkeutta." 5

Materia ja aika ovat Jumalan luomia, ja Hän on riippumaton kaikista näistä. Tämä Luoja on Jumala, Joka on taivaiden ja maan Luoja.

AVARUUDEN HERKKÄ TASAPAINO

Big Bang -teoria aiheutti todellisuudessa suurempaa harmia materialisteille kuin edellä mainitut ateistin filosofin Antony Flewin tunnustukset.  Suuri räjähdys ei ainoastaan osoittanut, että universumi luotiin tyhjästä, vaan että se luotiin hyvin suunnitellusti, systemaattisesti ja valvotusti.
Suuri räjähdys sai alkunsa pisteen räjähdyksestä. Tämä piste koostui kaikesta maailmankaikkeudessa esiintyvästä materiasta ja energiasta. Räjähdys levisi kaikkialle avaruuteen valtavalla nopeudella. Tästä kaikesta materiasta ja energiasta syntyi tasapaino sisältäen galaksit, tähdet, auringon, maapallon ja kaikki muut taivaankappaleet. Tämän lisäksi eri lait kuten fysiikan lait, jotka ovat maailmankattavia lakeja, eivätkä muutu. Kaikki tämä osoittaa, että täydellinen järjestys syntyi suuren räjähdyksen jälkeen.

Räjähdykset itsessään eivät tuo järjestystä. Kaikki havaittavissa olevat räjähdykset vahingoittavat, hajottavat ja tuhoavat sitä, mikä on läsnä. Esimerkiksi, atomi- ja vetypommien aiheuttamat räjähdykset, kaivoskaasuräjähdykset, luonnonkaasuräjähdykset ja auringon pinnan räjähdykset, niillä kaikilla on tuhoisat vaikutukset. Jos meille esiteltäisiin erittäin yksityiskohtainen järjestys räjähdyksen jälkeen, esimerkiksi, jos maanalainen räjähdys nostaisi esiin mitä täydellisimmät taideteokset, huikeat palatsit, tai talot, me saattaisimme ajatella, että niiden takana on  "luonnoton" tapahtuma ja että kaikki räjähdyksen osaset olisi tehty liikkumaan erittäin vartioidulla tavalla
Sir Fred Hoylen argumentti, joka hyväksyi erehdyksensä vuosien jälkeen taisteltuaan Big Bang -teoriaa vastaan, selittää tilanteen oikein hyvin: 

Suuri räjähdysteoria esittää, että universumi alkoi yksittäisestä räjähdyksestä. Kuten edempänä havaitaan, räjähdys pikemminkin hajottaa materian erilleen, samaan aikaan kun big bang tuottaa salamyhkäisesti vastakkaisen efektin - aineen, joka kuroutuu yhteen galaksien muodossa. 6

Hoyle selittää Big Bangia materialistisena ennakkoluulona ja olettaa, että se oli vain "kontrolloimaton räjähdys". Hän oli kuitenkin todellisuudessa se, josta tuli itsensä kumoava antamalla lausunnon voidakseen poissulkea Luojan olemassaolon. Jos kerran suuri järjestys syntyi räjähdyksestä, silloin käsite "kontrolloimattomasta räjähdyksesta" pitäisi olla siirretty syrjään ja pitäisi olla hyväksyttyä, että räjähdys oli epätavallisen kontrolloitu. Toinen käsite epätavallisesta järjestyksestä maailmankaikkeudessa suuren räjähdyksen jälkeen oli "asutun maailmankaikkeuden" käsite.  Asutun planeetan syntymisen olosuhteet ovat niin monimutkaiset, että on lähes mahdotonta ajatella syntymää yhteensattumana. Paul Davies, teoreettisen fysiikan professori, laski miten "hienostunut" oli laajenemisen nopeus suuren räjähdyksen jälkeen.  Niinpä hän päätyi uskomattomaan johtopäätelmään. Daviesin mukaan, jos laajenemisen aste suuren räjähdyksen jälkeen olisi ollut erilainen vaikka miljoona kertaa miljoona -asteikolla mitattuna, ei yhtäkään asuttua tähtityyppiä olisi muotoutunut:

"Tarkat laskelmat asettavat laajenemisasteen lähelle kriittistä pistettä, jossa universumi pakenee omaa painovoimaansa ja laajenee ikuisesti. Hieman hitaampi vauhti ja kosmos romahtaisi hieman nopeammin ja kosminen aine olisi jo aikaa sitten hajonnut kokonaan. On mielenkiintoista kysyä tarkkaan, miten varovaisesti laajenemisaste on 'viritetty' putoamaan tälle jakautuvalle viivalle kahden katastrofin väliin.  Jos tapahtumahetkellä h (mihin aikaan laajenemiskuvio oli jo luotu) laajenemisaste olisi eronnut todellisesta arvosta enemmän kuin 10-18, se olisi riittänyt kumoamaan herkän tasapainon. Universumin räjähdysvoima yhdistyy täten uskomattoman tarkasti sen painovoimaan. Suuri alkuräjähdys ei ollut mikään vanha räjähdys, vaan erinomaisesti järjestetty tapahtuma." 7

Fysiikan lait, jotka nivoutuvat yhteen suuren alkuräjähdyksen kanssa, eivät ole muuttuneet lainkaan 15 miljoonan vuoden aikana. Fysiikan lait ovat niin paikkansapitäviä. että millimetrinkin muutos niiden voimassaoleviin arvoihin voi johtaa koko järjestelmän ja maailmankaikkeuden muodon tuhoutumiseen.

Paul Davies selittää myös välttämättömät seuraukset, jotka olisivat seuranneet näistä uskomattomista tasapainoista ja laskelmista:

"Miksi maailmankaikkeus alkoi niin lähes kriittisellä laajentumisnopeudella, että erilliset mallit, jotka hajoavat uudelleen niistä, jotka laajentuvat ikuisesti niin, että jopa nyt, 10 000 miljoonaa vuotta myöhemmin, se yhä laajenee lähes kriittisellä nopeudella? Jos laajentumisnopeus olisi ollut sekuntia myöhemmin alkuräjähdyksestä yhdenkin osasen pienempi tuhannesta miljoonasta, maailmankaikkeus olisi voinut hajota uudelleen ennen kuin se saavutti nykyisen kokonsa." 8

Paul Davies also explains the unavoidable consequence to be derived from these incredibly precise balances and calculations:

"On vaikea vastustaa ilmaisua, että, nykyinen universumin rakenne, selvästi niin herkkä pienimmillekin määrän vaihteluille, on niin tarkasti suuniteltu... Numeeristen arvojen esiintyminen niin ihmeellisellä tavalla, jotka luonto on osoittanut, täytyy olla mitä suurimassa määrin todiste kosmisen rakenteen elementeistä."9

Suhteessa samoihin johtopäätöksiin, amerikkalainen tähtitieteen professori George Greenstein, kirjoittaa kirjassaan "The Symbiotic Universe":

"Kun me tutkimme todisteita, ajatus pulpahtaa mieliimme alinomaan, että jokin yliluonnollinen toimisto - enemmänkin laitos - on mukana jutussa." 10

Aineen luominen

Atomi, aineen rakennuspalikka, syntyi suuren alkuräjähdyksen jälkeen. Nämä atomit liittyivät toisiinsa muodostaakseen maailmankaikkeuteen tähdet, maapallon ja auringon. Jälkeenpäin samat atomit muodostivat elämän maapallolle. Kaiken mitä näet ympärilläsi: vartalosi, tuoli, jolla istut, kirja jota pidät käsissäsi, taivas jonka näet ikkunastasi, maaperän, kivet, hedelmät, eläimet, kasvit, kaikki elävä ympärilläsi on syntynyt atomien liittymisestä toisiinsa. 

Mikä sitten on atomi, kaiken olevaisen perusrakenne, ja millainen rakenne sillä on ? Kun tutkimme atomin rakennetta, näemme, että jokaisella niistä on oma rakenteensa ja järjestyksensä. Jokaisella atomilla on ydin, jossa on tietty määrä protoneja ja neutroneja. Lisäksi on olemassa elektroneja, jotka liikkuvat ytimen ympäri jatkuvasti 1 000km/s nopeudella. 11

Atomissa on sama määrä elektroneja ja protoneja, koska positiivisesti varautuneet protonit ja negatiivisesti varauteet elektronit tasapainottavat aina toisiaan. Jos jompia kumpia olisi eri määrä, ei atomia olisi olemassa, koska sen elektromagneettinen tasapaino olisi epävakaa. Atomin ydin, protonit ja neutronit siinä, sekä eletronit sen ympärillä ovat aina liikkeessä. Ne kiertävät toisiaan sekä itsensä ympäri että suuressa ympyrässä jatkuvasti tietyllä nopeudella. Nämä nopeudet ovat aina suhteessa toisiinsa ja pitävät yllä atomin toimintaa. Ei epäjärjestystä, eroavuuksia, muutoksia ei koskaan tapahdu.

On erittäin huomattavaa, että näin ylevästi järjestynyt ja hienostunut kokonaisuus on syntynyt suuren alkuräjähdyksen jälkeen, joka sai alkunsa olemattomasta. Jos Big Bang olisi ollut kontroilloimaton, sattumanvarainen räjähdys, silloin sitä olisi seurannut useat tapahtumat ja kaikki, jotka muotoutuivat hetkessä olisivat syöksyneet suunnattomaan kaaokseen.

Todellisuudessa virheetön järjestys on säilynyt jokaista yksityiskohtaa myöten aina universumian alusta asti. Esimerkiksi, vaikka atomit muodostuvat eri paikoissa ja eri aikoina, ne ovat niin hyvin järjestäytyneet, että ne näyttävät siltä kuin ne olisi tuotettu samasta tehtaasta. Ensiksi, elektronit löytävät ytimen ja alkavat kääntyä ytimen ympäri. Myöhemmin atomit kokoontuvat yhteen muodostaakseen aineen. Kaikki tämä luo tarkoituksellisia ja todellisia objekteja. Kunnianhimoisia, kelvottomia, epänormaaleja ja tarkoituksettomia asioita ei koskaan esiinny. Kaikilla pienimmistä yksiköistä suurimpiin komponentteihin on oma järjestyksensä ja moninainen tarkoituksensa.

Kaikki tämä osoittaa kiistattoman todisteen Luojan olemassaolosta, Joka on ylevä voimassaan. Samalla kaikki tämä osoittaa, että kaikki syntyy kuten Hän haluaa ja milloin Hän haluaa. Koraanissa Jumala viittaa luomistyöhönsä seuraavasti: 

"Hän on se, Joka loi taivaat ja maan totuudella, ja jolloin Hän sanoo: Ole, ja se on. Hänen sanansa on totta." (Koraani 6:73)

SUUREN ALKURÄJÄHDYKSEN JÄLKEEN

Universumi ei ole paikallaan vain sattumalta, vaan sillä on jokin tarkoitus. Jotkut sanovat maailmankaikkeuden olevan yksinkertaisesti vain olemassa ja jatkaa olemistaan - aivan kuin se vain jollakin tapaa toimisi, ja me löydämme itsemme sen keskeltä sattumalta. En usko, että ajatus on kovinkaan hedelmällinen tai auttaa universumin tarkastelussa. Luulen, että siinä on jotakin paljon syvempää, sen olemassaolossa, ja josta meillä on niin kovin vähän tietoa tällä hetkellä. 12

Roger Penrosen edellä mainitut sanat ovat todella ajattelemisen arvoisia. Aivan kuten hänen sanansa kertovat, monet ihmiset herkuttelevat ajatuksella, että universumi täydellisessä harmoniassaan on olemassa ei mitään varten ja että ihmiset elävät maailmankaikkeudessa ilman mitään erityistä syytä. Joka tapauksessa ei voida missään tapauksessa ajatella, että niin ainutlaatuinen ja täydellinen järjestelmä syntyi suuren alkuräjähdyksen jälkeen, räjähdyksen, jota tieteellinen yhteisö pitää ainutlaatuisena, melko täydellisenä ja ihmeellisenä järjestelmänä, ja jota tiedeyhteisö pitää universumin muodostumisen tarkoituksena.


Atomin rakenne säätelee koko maailmankaikkeutta. Atomin ja sen osien tietystä liikkeestä johtuen vuoret eivät hajoa, maa ei halkea, taivas ei hajoa osiin, lyhyesti, aine pysyy yhdessä ja on kestävä.

Lyhyesti, kun tutkimme maailmankaikkeuden uskomatonta järjestelmää, huomaamme, että maailmankaikkeuden olemassaolo ja sen toiminnot ovat erittäin hienostuneen tasapainon varassa, joita ei voida selittää sattumanvaraisilla syillä. On siksi huomattava, ettei tällainen herkkä tasapaino ja järjestys voinut luoda itse itseään ja sattumalta suuren alkuräjähdyksen jälkeen. Tällaisen erinomaisen järjestyksen muodostuminen olisi mahdollista vain yliluonnollisen voiman ansiosta. Tämä todistaa Luojan olemassaolosta, Jolla on täydellinen tieto, suuruus ja viisaus, Joka loi aineen olemattomasta ja Joka kontrolloi ja johtaa tätä kaikkea. Tämä Luoja on Jumala, taivaiden ja maan, ja kaiken niiden välissä olevan Luoja.

Kaikki todisteet osoittavat meille, miten materialistisen filosofian väitteet tulivat pätemättömiksi 2000-luvun tieteelle. Moderni tiede on todistanut Jumalan olemassaolon paljastaessaan suuren suunnitelman ja järjestyksen universumissa. Kuka loi kaiken ja jatkuvasti tarkkailee kaikkea olevaista? Tämä on Jumala. Materialismi, joka piti hallussaan monia ihmisiä vuosisatoja ja joka naamioi itsensä "tieteen" nimissä, teki suuren virheen ja kielsi Jumalan olemassaolon, Joka loi ja järjesti aineen olemattomasta. Eräänä päivänä materialismi muistetaan primitiivisenä ja taikauskoisena uskona, joka vastusti sekä järkeä että tiedettä.

 
    

1. George Politzer, Principes Fondamentaux de Philosophie, Editions Sociales, Paris, 1954, s. 84
2. Recounted in Jaki, S. (1980) Cosmos and Creator, Regnery Gateway, Chicago
3. Sephen Hawking, A Brief History of Time: A Reader's Companion, edited by Gene Stone, 1993, s. 63
4. Henry Margenau and Roy Abraham Varghese, eds., Cosmos, Bios, Theos, La Salle, IL: Open Court Publishing, 1992, s. 241
5. Hugh Ross, Ph.D., The Creator and the Cosmos, Navpress, 1995, s. 76
6. W.R. Bird, The Origin of Species Revisited , Nashville: Thomas Nelson, 1991; originally published by Philosophical Library in 1987, s. 462
7. W.R. Bird, The Origin of Species Revisited , Nashville: Thomas Nelson, 1991; originally published by Philosophical Library in 1987, pp. 405-406
8. Stephen W. Hawking, A Brief History of Time , Bantam Books, April, 1988, s. 121
9. Paul Davies, God and the New Physics, New York: Simon & Schuster, 1983, s. 189
10. Hugh Ross, The Fingerprint of God, 2nd. Ed., Orange, CA: Promise Publishing Co., 1991, pp. 114-115
11. A Dorling Kindersley Book - The Science, published in the United States by Dorling Kindersley Inc., s. 24
12. Stephen Hawking, A Brief History of Time: A Reader's Companion, edited by Gene Stone, 1993, s. 142

2 / total 5
You can read Harun Yahya's book Jumalan Olemassaolo online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to this site.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top