Evolution Hoax

Evoluution Petos

DOWNLOAD THE BOOK

Download (DOC)
Download (PDF)
Comments

CHAPTERS OF THE BOOK

< <
6 / total: 23
Evoluution Petos - Harun Yahya
EVOLUUTION PETOS
Darwinilaisuuden ja sen ideologisen perustan luonnontieteellinen romahdus
   

 


LUKU KOLME

EVOLUUTION KUVITTEELLISET MEKANISMIT

Uusdarwinilainen malli, jota käsittelemme nykyajan evoluutioteorian valtavirtana, väittää elämän kehittyneen kahden luonnollisen mekanismin tuloksena: luonnonvalinnan ja mutaatioiden. Teorian perusväittämä on seuraava. Luonnonvalinta ja mutaatio ovat kaksi toisiaan täydentävää mekanismia. Kehityksellisten muunnelmien alkuperä ovat satunnaiset mutaatiot, jotka tapahtuvat eliöiden geneettisessä rakenteessa. Mutaatioiden aikaansaamat piirteet valikoituvat luonnonvalinnan mekanismin avulla, ja sillä tavoin eliöt kehittyvät.

Kun tutkimme tätä teoriaa tarkemmin, huomaamme, ettei mitään tällaista kehitysmekanismia kuitenkaan ole, koska luonnonvalinta tai mutaatio ei kumpikaan tue väitettä, jonka mukaan eliölajit olisivat kehittyneet ja muotoutuneet toisistaan.

Luonnonvalinta

Luonnonvalinta luonnollisena prosessina oli tuttu jo Darwinia edeltäneille biologeille, jotka määrittelivät sen "mekanismiksi, joka pitää eliöt muuttumattomina ja heikentymättöminä". Darwin ensimmäisenä esitti väitteen tämän prosessin kehityksellisestä voimasta ja rakensi sitten koko teoriansa tällaisen olettamuksen varaan. Darwinin kirjalleen antama nimi osoittaa, että luonnonvalinta on hänen teoriansa perusta: The Origin of Species, by means of Natural Selection... (Lajien synty luonnonvalinnan kautta…)

Darwinin ajasta alkaen ei ole kuitenkaan esitetty yhtään todistetta, joka olisi näyttänyt luonnonvalinnan saavan aikaan eliöiden kehittymistä. Englannin luonnonhistorian museon johtava paleontologi Colin Patterson, joka on myös huomattava evolutionisti, korostaa, että luonnonvalinnalla ei ole koskaan havaittu olevan voimaa aiheuttaa kehitystä.

Kukaan ei ole koskaan tuottanut lajia luonnonvalinnan mekanismilla. Kukaan ei ole koskaan päässyt lähellekään sitä, ja useimmat uusdarwinilaisuuden nykyiset väitteet koskevat tätä kysymystä.13

Luonnonvalinta tarkoittaa, että elinympäristönsä luonnollisiin olosuhteisiin parhaiten soveltuvat eliöt jäävät vallitseviksi sen kautta, että ne saavat hengissä säilyviä jälkeläisiä, kun taas ympäristöön huonosti sopivat eliöt katoavat. Esimerkiksi petoeläinten uhkaamassa hirvieläinlaumassa nopeimmat juoksijat luonnollisesti säilyvät hengissä. Tämä on totta. Mutta riippumatta siitä, miten kauan tämä prosessi jatkuu, se ei muuta näitä hirvieläimiä toiseksi lajiksi. Hirvet säilyvät aina hirvinä.

Kun tarkastelemme niitä muutamia tapauksia, jotka evolutionistit ovat esittäneet esimerkkeinä luonnonvalinnasta, huomaamme niiden olevan vain yksinkertaisia petoksen yrityksiä.

"Teollisuusmelanismi"

Vuonna 1986 Douglas Futuyma julkaisi kirjan The Biology of Evolution (Evoluution biologia), jota on pidetty yhtenä luonnonvalinnan kautta tapahtuvaa evoluutiota avoimimmin selittävistä teoksista. Kuuluisin hänen tästä aiheesta esittämistään esimerkeistä koskee perhospopulaation väriä, joka näytti tummuvan teollisen vallankumouksen ajan Englannissa. Teollisuusmelanismin tarinan voi löytää lähes kaikista evoluutiobiologian kirjoista, ei vain Futuyman kirjasta. Tarina perustuu brittiläisen fyysikon ja biologin Bernard Kettlewellin 1950-luvulla tekemään koesarjaan ja sen voi tiivistää seuraavasti:

Kuvauksen mukaan teollisen vallankumouksen käynnistymisen aikaan puiden kuoren väri

Manchesterin ympäristössä oli melko vaalea. Tämän vuoksi perhosia syövien lintujen oli helppo havaita puiden rungoilla lepäävät tummat ("melaaniset") perhoset ja näillä perhosilla oli siis vain hyvin pieni mahdollisuus säilyä hengissä. Viisikymmentä vuotta myöhemmin metsäalueilla, joilla teollisuussaasteet olivat tappaneet jäkälät, puiden kuori oli tummunut, ja nyt vaaleista perhosista tuli helpoimpia saaliita. Tämän tuloksena vaaleiden perhosten määrä pieneni, kun taas tummien perhosten määrä kasvoi, koska linnut eivät huomanneet tummia perhosia yhtä helposti. Evolutionistit käyttävät tätä esimerkkiä suurena heidän teoriaansa tukevana todisteena. Toisaalta evolutionistit turvautuvat kuin ikkunasomistuksen rakentamiseen näyttäessään, miten vaaleat perhoset "kehittyivät" tummiksi.

Pitäisi kuitenkin olla aivan selvää, että vaikka uskomme kuvatun tilanteen olevan totta, sitä ei voi mitenkään käyttää evoluutioteorian todisteena, koska luonnonvalinta ei saanut aikaan uutta muotoa, jota ei olisi aikaisemmin lainkaan ollut. Tummia perhosia oli perhospopulaatiossa jo ennen teollista vallankumousta. Vain olevien perhosmuunnelmien suhteelliset osuudet populaatiosta muuttuivat. Perhoset eivät olleet hankkineet uutta piirrettä tai elintä, joka olisi aiheuttanut lajin muodostumisen. Jotta perhonen muuttuisi uudeksi lajiksi, esimerkiksi linnuksi, sen geeneihin täytyisi lisätä jotain uutta. Toisin sanoen olisi pitänyt ladata kokonaan erillinen geneettinen ohjelma, joka sisältäisi informaation linnun fyysisistä piirteistä.


Industrial Melanism is certainly not an evidence for evolution because the process did not produce any new species of moths. The selection was only among already existing varieties. Moreover, the classical story of melanism is deceptive. The textbook pictures above (portrayed as genuine photos) are in fact of dead specimens glued or pinned to tree trunks by evolutionists.

Tämä on evolutionistiseen teollisuusmelanismin tarinaan annettava vastaus. Tarinassa on kuitenkin myös mielenkiintoisempi puoli. Paitsi tarinan tulkinta, myös tarina itse on virheellinen. Kuten molekyylibiologi Jonathan Wells selittää kirjassaan Icons of Evolution (Evoluution ikoneja), näiden perhosten tarina, joka on sisällytetty jokaiseen evoluutiobiologian kirjaan ja josta on tässä mielessä tullut "ikoni", ei vastaa totuutta. Wells esittää kirjassaan, miten tarinan "kokeellisena todisteena" pidetty Bernard Kettlewellin koe on itse asiassa tieteellinen skandaali. Tämän skandaalin peruselementtejä ovat:

- Monet Kettlewellin jälkeen tehdyt kokeet osoittivat, että vain yksi näiden perhosten tyyppi lepäsi puiden rungoilla ja että muut suosivat pienten, vaakasuorien oksien alapintoja. Vuodesta 1980 alkaen on ollut selvää, että nämä perhoset eivät normaalisti lepää puiden rungoilla. 25 vuoden kenttätyön tuloksena monet tiedemiehet, muiden muassa Cyril Clarke, Rory Howlett, Michael Majerus, Tony Liebert ja Paul Brakefield päättelivät, että "Kettlewellin kokeessa perhoset oli pakotettu käyttäytymään epätyypillisellä tavalla, joten testituloksia ei voi hyväksyä tieteellisiksi".-

- Kettlewellin johtopäätöksiä testanneet tiedemiehet päätyivät vielä mielenkiintoisempiin tuloksiin. Kun vaaleiden perhosten lukumäärän oli voinut olettaa olevan suurempi vähemmän saastuneilla alueilla, tummia oli kuitenkin neljä kertaa niin paljon kuin vaaleita. Tämä merkitsi, että perhospopulaatioiden ja puiden runkojen välillä ei ollut Kettlewellin väittämää ja lähes kaikkien evolutionististen lähteiden toistamaa yhteyttä.-

- Kun tutkimus syveni, skandaalin ulottuvuus muuttui. Kettlewellin valokuvaamat "perhoset puunrungolla" paljastuivat kuolleiksi perhosiksi. Kettlewell käytti kuolleita näytteitä, jotka kiinnitettiin liimalla tai neuloilla puiden rungoille ja sitten valokuvattiin. Todellisuudessa oli vain vähäiset mahdollisuudet onnistua ottamaan sellaisia kuvia, koska perhoset eivät levänneet puiden rungoilla vaan lehtien alla.14

Tiedeyhteisö paljasti nämä tosiasiat vasta 1990-luvun lopulla. Evolutionistit olivat syvästi pettyneitä, kun yksi evoluution peruskursseilla vuosikymmenten ajan eniten vaalituista aiheista, teollisuusmelanismin myytti, romahti. Yksi heistä, Jerry Coyne, huomautti:

Oma reaktioni muistutti tyrmistystäni saadessani kuusivuotiaana tietää, että joululahjat jakoi oma isäni eikä joulupukki.15

Siten "luonnonvalinnan kuuluisin esimerkki" viskattiin tieteellisenä skandaalina historian kaatopaikalle. Ja tämä oli väistämätöntä, koska luonnonvalinta ei ole kehityksellinen mekanismi, toisin kuin evolutionistit väittävät. Luonnonvalinta ei kykene lisäämään eliöön uutta elintä tai poistamaan elintä eikä muuttamaan eliötä toiseksi lajiksi.

Voiko luonnonvalinta selittää eliöiden monimutkaisuuden?

Luonnonvalinta ei tarjoa mitään evoluutioteorialle, koska tämä mekanismi ei voi koskaan lisätä eikä parantaa geneettistä informaatiota. Se ei voi myöskään muuntaa yhtä lajia toiseksi: meritähteä kalaksi, kalaa sammakoksi, sammakkoa krokotiiliksi eikä krokotiilia linnuksi. Keskeytyvän tasapainotilan teorian vahvin kannattaja Could viittaa tähän luonnonvalinnan umpikujaan seuraavasti:

Darwinilaisuuden ydin on yhdessä väittämässä: Luonnonvalinta on evolutionistisen muutoksen luova voima. Kukaan ei kiistä luonnonvalinnan negatiivista tehtävää eliminoida kelvottomat muodot. Darwinilaiset teoriat väittävät luonnonvalinnan myös luovan kelvolliset muodot.16

Toinen evolutionistien luonnonvalinnan yhteydessä käyttämä harhaanjohtava menetelmä on heidän pyrkimyksensä esittää tämä mekanismi tietoisena suunnittelijana. Luonnonvalinnalla ei kuitenkaan ole tietoisuutta. Sillä ei ole tahtoa, joka voisi päättää mikä on hyväksi ja mikä pahaksi eläville olennoille. Siten luonnonvalinta ei voi selittää biologisia järjestelmiä ja elimiä, joilla on pelkistymättömän monimutkaisuuden ominaisuus. Nämä järjestelmät ja elimet koostuvat yhteistoiminnasta monien osien välillä, eikä niistä ole hyötyä, jos yksikin osa puuttuu tai on virheellinen. (Esimerkiksi ihmisen silmä ei toimi ilman kaikkia yksityiskohtiaan.) Siten kaikki nämä osat yhteen tuovan tahdon pitäisi kyetä ennakoimaan tulevaisuus ja tähtäämään suoraan siihen etuun, joka saavutetaan viimeisessä vaiheessa. Koska luonnon mekanismilla ei ole tietoisuutta eikä tahtoa, se ei voi tehdä mitään tällaista. Tämä evoluutioteorian perustan tuhoava seikka huolestutti myös Darwinia: "Jos voitaisiin osoittaa, että on yksikin sellainen monimutkainen elin, joka ei ole mitenkään voinut muotoutua lukuisten, toisiaan seuraavien vähäisten muutosten tuloksena, minun teoriani ehdottomasti kumoutuisi." 17


Natural selection serves as a mechanism of eliminating weak individuals within a species. It is a conservative force which preserves the existing species from degeneration. Beyond that, it has no capability of transforming one species to another.

Luonnonvalinta vain karsii pois lajin epämuodostuneet, heikot tai kelvottomat yksilöt. Se ei voi tuottaa uusia lajeja, uutta geneettistä informaatiota, eikä uusia elimiä. Toisin sanoen se ei voi saada mitään kehittymään. Darwin hyväksyi tämän tosiasian ja totesi: "Luonnonvalinta ei voi tehdä mitään, ennen kuin suotuisia muunnelmia sattuu ilmaantumaan."18 Tämän vuoksi uusdarwinistien on täytynyt nostaa mutaatiot luonnonvalinnan rinnalle "hyödyllisten muutosten aiheuttajiksi". Kuten kohta näemme, mutaatiot voivat kuitenkin olla vain "vahingollisten muutosten aiheuttajia".

Mutaatiot

Mutaatiot määritellään katkoksiksi tai korvautumiksi, jotka tapahtuvat eliöiden solujen tumassa sijaitsevissa ja geneettistä informaatiota sisältävissä DNA-molekyyleissä. Nämä katkokset ja korvautumat ovat ulkoisten ärsykkeiden, kuten säteilyn ja kemiallisen vaikutuksen aiheuttamia. Mutaatio on aina "onnettomuus" ja vahingoittaa DNA:n muodostavia tuman osia tai siirtää niiden paikkoja. Useimmiten mutaatiot aiheuttavat sellaista vahinkoa tai muutosta, jota solu ei pysty korjaamaan.

Mutaatiot, joihin evolutionistit usein vetoavat, eivät ole taikasauva, joka muuntaa eliöitä edistyneemmiksi ja täydellisemmiksi muodoiksi. Mutaation suora vaikutus on vahingollinen. Mutaatioiden aiheuttamat muutokset voivat olla vain Hirosiman, Nagasakin ja Tsernobylin ihmisten kokemien kaltaisia: kuolemaa, vammaisuutta, luonnonoikkuja.

Syy tähän on yksinkertainen: DNA:n rakenne on hyvin mutkikas, ja sattumanvaraiset muutokset voivat aiheuttaa rakenteelle vain vahinkoa. B.G. Ranganathan toteaa:

Mutaatiot ovat pieniä, satunnaisia ja vahingollisia. Niitä sattuu harvoin, ja paras vaihtoehto on se, ettei niillä ole mitään vaikutusta. Nämä neljä mutaatioiden ominaisuutta tarkoittavat, että mutaatiot eivät voi johtaa evoluutiokehitykseen. Satunnainen muutos äärimmäisen erilaistuneessa elimessä on joko vaikutukseton tai vahingollinen. Satunnainen muutos kellossa ei voi parantaa kelloa. Mitä todennäköisimmin se on vahingollinen ja parhaimmillaan vaikutukseton. Maanjäristys ei kehitä kaupunkia vaan aiheuttaa tuhoa.19

ALL MUTATIONS ARE HARMFUL


Left: A normal fruit fly (drosophila).

Right: A fruit fly with its legs jutting from its head; a mutation induced by radiation.

A disastrous effect of mutations on the

human body. The boy at left is a Chernobyl nuclear plant accident victim.

Ei ole yllättävää, että vielä ei ole havaittu ainuttakaan hyödyllistä mutaatiota. Kaikki mutaatiot on todettu vahingollisiksi. Evolutionistinen tiedemies Warren Weaver totesi raportissa ydinsäteilyn geneettisiä vaikutuksia käsittelevälle komitealle, joka oli perustettu tutkimaan toisessa maailmansodassa käytettyjen ydinaseiden mahdollisesti aiheuttamia mutaatioita:

Monet hämmentyvät toteamuksesta, että käytännössä kaikki tunnetut mutanttigeenit ovat vahingollisia. Sillä mutaatiot ovat välttämätön osa evoluution prosessia. Miten hyvä vaikutus - kehitys korkeammiksi elämän muodoiksi - voi seurata mutaatioista, jotka käytännössä kaikki ovat vahingollisia?20

Jokainen yritys "tuottaa hyödyllinen mutaatio" on johtanut epäonnistumiseen. Vuosikymmenten ajan evolutionistit tekivät monia kokeita tuottaakseen mutaatioita hedelmäkärpäsillä, koska nämä hyönteiset lisääntyvät hyvin nopeasti ja mutaatiot siten tulevat esiin hyvin pian. Yhä uusille sukupolville näitä kärpäsiä aiheutettiin mutaatioita, mutta silti ei havaittu yhtään hyödyllistä mutaatiota. Niinpä evolutionisti Gordon Taylor kirjoittaa:

Yhdessäkään kaikista kärpäskokeista, joita on tehty kaikkialla maailmassa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, ei ole havaittu syntyneen aikaisemmasta eroavaa uutta lajia - ei edes uutta entsyymiä.21

Toinen tutkija, Michael Pitman huomauttaa hedelmäkärpäsillä tehtyjen kokeiden epäonnistumisesta:

Morgan, Goldschmidt, Muller ja muut geneetikot ovat alistaneet sukupolvittain hedelmäkärpäsiä äärimmäisille kuumuuden, kylmyyden, valon ja pimeyden olosuhteille sekä kemialliselle käsittelylle ja säteilykäsittelylle. On tuotettu kaikenlaisia mutaatioita, jotka käytännössä kaikki ovat olleet vaikutuksettomia tai suorastaan turmiollisia. Ihmisen aikaansaamaa evoluutiotako? Ei oikeastaan. Vain harvat geneetikkojen aikaansaamista hirviöistä olisivat voineet säilyä hengissä niiden koeputkien ulkopuolella, joissa ne tuotettiin. Käytännössä mutantit kuolevat, ovat lisääntymiskyvyttömiä tai taantuvat luonnonvaraiseksi muodoksi.22

Sama koskee ihmistä. Kaikilla ihmisessä havaituilla mutaatioilla on vahingollisia seurauksia. Tässä asiassa evolutionistit pystyttävät savuverhon ja yrittävät esittää jopa esimerkkejä tällaisista turmiollisista mutaatioista "evoluution todisteina". Kaikki ihmisessä tapahtuvat mutaatiot johtavat fyysisiin epämuodostumiin, sellaisiin heikkouksiin kuin Downin syndroomaan, albinismiin, lyhytkasvuisuuteen tai syöpään. Nämä mutaatiot esitetään evolutionistisissa oppikirjoissa esimerkkeinä "evoluutiomekanismin toiminnasta". On tarpeetonta sanoa, että ihmisen vammaisuuteen tai sairauteen johtava prosessi ei voi olla "evoluutiomekanismi". Evoluution on tarkoitus tuottaa parempia muotoja, jotka ovat enemmän kuin kelvollisia säilymään hengissä.

Yhteenvetona esitetään tässä kolme pääsyytä siihen, että mutaatioita ei voi sovittaa palvelemaan evolutionistien väitteiden tukemista.

l) Mutaation suora vaikutus on vahingollinen. Koska mutaatiot tapahtuvat sattumanvaraisesti, ne melkein aina vahingoittavat eliötä, jossa ne tapahtuvat. Järki osoittaa, että ilman tietoisuutta tapahtuva puuttuminen täydelliseen ja monimutkaiseen järjestelmään ei voi parantaa järjestelmää vaan huonontaa sitä. Koskaan ei ole havaittu hyödyllistä mutaatiota.

2) Mutaatiot eivät lisää uutta informaatiota eliön DNA:han. Geneettisen informaation muodostamat osat irtoavat paikoiltaan, tuhoutuvat tai kulkeutuvat toisille paikoille. Mutaatiot eivät voi antaa eliölle uutta elintä tai uutta ominaisuutta. Ne saavat aikaan vain luonnottomuuksia kuten selässä kasvavan jalan tai vastassa kasvavan korvan.

3) Jotta mutaatio voisi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, sen pitäisi tapahtua eliön lisääntymissoluissa. Satunnaista muutosta muussa eliön solussa tai elimessä ei voi siirtää seuraavalle sukupolvelle. Esimerkiksi säteilyn tai muun ärsykkeen silmässä aiheuttamat muunnokset eivät siirry seuraaville sukupolville.

Eliöiden on ollut mahdotonta kehittyä evoluutiossa, koska luonnossa ei ole mekanismia, joka voisi saada ne kehittymään. Tämä johtopäätös sopii yhteen fossiiliaineiston tarjoamien todisteiden kanssa, jotka osoittavat evoluutiorakennelman olevan kaukana todellisuudesta.

 
   
    

13 Colin Patterson, "Cladistics", Interview with Brian Leek, Peter Franz, March 4, 1982, BBC.
14 Jonathan Wells, Icons of Evolution: Science or Myth? Why Much of What We Teach About Evolution is Wrong, Regnery Publishing, 2000, p. 141-151.
15 Jerry Coyne, "Not Black and White", a review of Michael Majerus's Melanism: Evolution in Action, Nature, 396 (1988), p. 35-36.
16 Stephen Jay Gould, "The Return of Hopeful Monsters", Natural History, Vol 86, July-August 1977, p. 28.
17 Charles Darwin, The Origin of Species: A Facsimile of the First Edition, Harvard University Press, 1964, p. 189. 
18 Ibid, p. 177.
19 B. G. Ranganathan, Origins?, Pennsylvania: The Banner Of Truth Trust, 1988.
20 Warren Weaver, "Genetic Effects of Atomic Radiation", Science, Vol 123, June 29, 1956, p. 1159.
21 Gordon R. Taylor, The Great Evolution Mystery, New York: Harper & Row, 1983, p. 48.
22 Michael Pitman, Adam and Evolution, London: River Publishing, 1984, p. 70.

6 / total 23
You can read Harun Yahya's book Evoluution Petos online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to this site.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top