Evolution Hoax

Evoluution Petos

DOWNLOAD THE BOOK

Download (DOC)
Download (PDF)
Comments

CHAPTERS OF THE BOOK

< <
9 / total: 23
Evoluution Petos - Harun Yahya
EVOLUUTION PETOS
Darwinilaisuuden ja sen ideologisen perustan luonnontieteellinen romahdus
   

 


LUKU KUUSI

LINTUJEN JA NISÄKKÄIDEN ALKUPERÄ

Evoluutioteorian mukaan elämä sai alkunsa meressä ja kehittyi siellä, ja sammakkoeläimet siirsivät sen sitten maalle. Tämän evoluutiorakennelman mukaan edelleen sammakkoeläimet kehittyivät matelijoiksi, yksinomaan maalla eläviksi olennoiksi. Tämäkin oletus on mahdoton näiden kahden eläinryhmän välisten suurten rakenteellisten erojen vuoksi. Esimerkiksi sammakkoeläinten munat soveltuvat kehittymään vedessä ja matelijoiden munat maalla. Sammakkoeläimen asteittainen evoluutio ei tule kysymykseen, koska ilman täydellistä ja täysin suunniteltua munaa laji ei voi säilyä. Lisäksi ei ole - kuten ei muistakaan siirtymämuodoista - todisteita siirtymämuodoista, joiden olisi kytkettävä sammakkoeläimet matelijoihin. Evolutionistinen paleontologi ja selkärankaisten paleontologian auktoriteetti Robert L. Carroll joutuu hyväksymään, että "varhaiset matelijat olivat hyvin erilaisia kuin sammakkoeläimet, eikä niiden esimuotoja ole vielä onnistuttu löytämään."44

Evolutionistien toivottomiksi tuomitut rakennelmat eivät kuitenkaan lopu vielä tähän. Jäljellä on yhä ongelma, miten saada nämä olennot lentämään. Koska evolutionistit uskovat, että lintujen on täytynyt jotenkin kehittyä, he väittävät niiden muotoutuneen matelijoista. Mitään lintujen erityisistä mekanismeista, jotka täysin eroavat maassa elävien eläinten rakenteesta, ei voi kuitenkaan selittää asteittaisella evoluutiolla. Ensiksikin siivet, lintujen poikkeuksellinen piirre, ovat evolutionisteille suuri umpikuja. Engin Korur, yksi turkkilaisista evolutionisteista, myöntää siipien evoluution mahdottomuuden.

Silmille ja siiville yhteinen ominaisuus on, että ne voivat toimia vain jos ne ovat täysin kehittyneet. Puoliksi kehittyneellä silmällä ei näe, eikä lintu voi lentää, jos sen siivet ovat puolittain muotoutuneet. Kuinka nämä elimet ovat saaneet alkunsa, on jäänyt luonnon ihmeeksi, joka kaipaa valaisua.45

Kysymys siitä, miten siipien täydellinen rakenne syntyi toisiaan seuraavien satunnaisten mutaatioiden tuloksena, jää täysin vaille vastausta. Ei ole mitään keinoa selittää, kuinka matelijan eturaajat olisivat voineet muuttua täysin toimiviksi siiviksi sen geenien vääristymisten eli mutaatioiden tuloksena.

Sitä paitsi pelkät siivet eivät riitä siihen, että eliö pystyisi lentämään. Maassa eläviltä eliöiltä puuttuu monia muita mekanismeja, joita linnut käyttävät lentämiseen. Esimerkiksi lintujen luut ovat paljon kevyemmät kuin maassa elävien eläinten. Niiden keuhkot toimivat hyvin eri tavalla. Niillä on erilainen lihas- ja luustojärjestelmä ja hyvin erikoistunut sydänverenkierto. Nämä piirteet ovat ainakin yhtä tärkeitä lentämisen edellytyksiä kuin siivet. Eliöllä täytyi olla kaikki nämä mekanismit samanaikaisesti ja yhdessä; ne eivät ole voineet muotoutua vähitellen kasautumalla. Tämän vuoksi teoria, joka väittää maaeläimien kehittyneen lentäviksi eläimiksi, on täysin erheellinen.

Tämä kaikki tuo mieleen toisen kysymyksen. Vaikka olettaisimme tämän mahdottomuuden olevan totta, miksi evolutionistit eivät ole kyenneet löytämään yhtään "puolisiipisiä" tai "yksisiipisiä" fossiileja tukemaan tarinaansa?

Toinen väitetty siirtymämuoto: archæopteryx

Vastaukseksi evolutionistit mainitsevat yksittäisen olennon nimen. Se on archæopteryxiksi kutsuttu linnun fossiili, yksi laajimmin tunnetuista evolutionistien yhä puolustamista niin sanotuista siirtymämuodoista. Evolutionistien nykyisten lintujen esimuodoksi väittämä archæopteryx eli 150 miljoonaa vuotta sitten. Teorian mukaan jotkut pienikokoiset dinosaurukset, kuten velociraptor tai dromeosaurus, kehittyivät saamalla siivet ja alkoivat sitten lentää. Siten archæopteryxin oletetaan olevan siirtymämuoto, joka erkani dinosauruksista ja ensimmäisenä alkoi lentää.

SPECIAL LUNGS FOR BIRDS

 

The anatomy of birds is very different from that of reptiles, their supposed ancestors. Bird lungs function in a totally different way from those of land-dwelling animals. Land-dwelling animals breathe in and out from the same air vessel. In birds, while the air enters into the lung from the front, it goes out from the back. This distinct "design" is specially made for birds, which need great amounts of oxygen during flight. It is impossible for such a structure to evolve from the reptile lung.

Viimeisimmät archæopteryx-fossiilien tutkimukset osoittavat kuitenkin, että archæopteryx ehdottomasti ei ole siirtymämuoto vaan lintulaji, jolla on joitain sen nykyajan linnuista erottavia piirteitä.

Käsitys archæopteryxistä "puolilintuna", joka ei osannut lentää täydellisesti, oli suosittu evolutionistipiireissä vielä äskettäin. Rintalastan puuttumista tai sitä, että rintaluut eivät ainakaan olleet samanlaiset kuin nykyisillä lentävillä linnuilla, pidettiin tärkeimpänä todisteena siitä, että archæopteryx ei osannut lentää kunnolla. Rintalasta on rintakehän luu, johon lentämiseen tarvittavat lihakset ovat kiinnittyneet. (Nykyisin tämä rinnan luu on havaittavissa kaikilla lentävillä ja ei-lentävillä linnuilla ja jopa lepakoilla, lentävillä nisäkkäillä, jotka kuuluvat aivan eri sukuun.)

Vuonna 1992 löydetty seitsemäs archæopteryx-fossiili aiheutti kuitenkin suurta hämmästystä evolutionisteissa. Syynä oli se, että tässä äskettäin löydetyssä fossiilissa oli myös evolutionistien kauan puuttuvaksi olettama rintalasta. Tätä fossiilia kuvailtiin Nature(Luonto)-lehdessä seuraavasti:

Vasta löydetyllä seitsemännellä archæopteryx-yksilöllä on osittain jäljellä suorakulmainen rintalasta, jollainen on pitkään arveltu tällä lajilla olleen mutta jollaisesta ei ole aikaisemmin löydetty merkkejä. Tämä on todiste vahvoista lentolihaksista.46

Tämä löytö teki pätemättömiksi väitteet archæopteryxista puolilintuna, joka ei osannut lentää kunnolla.

Toisaalta linnun höyhenten rakenteesta tuli yksi tärkeimpiä todisteita sen puolesta, että archæopteryx oli lentävä lintu. Archæopteryxin epäsymmetristä höyhenrakennetta ei voi erottaa nykyisten lintujen höyhenrakenteesta, ja se osoittaa tämän eläimen pystyneen lentämään täydellisesti. Kuuluisa paleontologi Carl O. Dunbar totesi, että "höyhentensä vuoksi archæopteryx on selvästi luokiteltava linnuksi".47

Toinen archæopteryxin höyhenten rakenteen paljastama ominaisuus oli tasalämpöisen aineenvaihdunta. Kuten on tunnettua, matelijat ja dinosaurukset ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, joihin vaikuttavat ympäristön lämpötilan vaihtelut sen sijaan, että ne säätelisivät itsenäisesti kehonsa lämmön tasaiseksi. Linnun höyhenten hyvin tärkeä tehtävä on säilyttää eläimen kehon lämpö. Archæopteryxin höyhenet osoittavat sen olleen oikea, tasalämpöinen lintu, jonka oli säilytettävä kehonlämpönsä toisin kuin dinosaurusten.

Evolutionistien spekulaatioita: archæopteryxin hampaat ja kynnet

Väittäessään archæopteryxin olleen siirtymämuoto evolutionistit vetoavat kynsiin sen siivissä sekä sen hampaisiin. On totta, että archæopteryxillä oli siivissään kynnet ja suussaan hampaat, mutta nämä piirteet eivät merkitse sitä, että tällä olennolla olisi mitään suhdetta matelijoihin. Sitä paitsi kahdella nykyään elävällä linnulla, touracolla ja hoatzinilla on kynnet, joilla ne tarttuvat oksiin. Nämä eläimet ovat täysiä lintuja, eikä niillä ole mitään matelijan piirteitä. Siten on täysin perusteetonta väittää archæopteryxiä siirtymämuodoksi vain sillä perusteella, että sen siivissä oli kynnet.

Myöskään hampaat archæopteryxin nokassa eivät osoita sen olleen siirtymämuoto. Evolutionistit huijaavat tarkoituksellisesti, kun he sanovat näitä hampaita matelijan piirteeksi. Hampaat eivät ole matelijoille tyypillinen ominaisuus. Nykyään joillain matelijoilla on hampaat ja toisilla ei. Sitä paitsi archæopteryx ei ole ainoa lintu, jolla on hampaat. On totta, että nykyään ei ole hampaallisia lintuja, mutta tarkastellessamme fossiiliaineistoa näemme, että sekä samanaikaisesti archæopteryxin kanssa että myöhemmin ja vielä varsin äskettäin eli erityinen lintusuku, jonka voi luokitella hampaallisiksi linnuiksi.

Tärkein seikka on, että archæopteryxillä ja muilla hampaallisilla linnuilla hampaiden rakenne oli täysin erilainen kuin niiden esimuodoiksi väitetyillä dinosauruksilla. Kuuluisat ornitologit Martin, Steward ja Whetstone havaitsivat, että archæopteryxillä ja muilla hampaallisilla linnuilla oli päältä litteät hampaat ja niissä laajat juuret. Näiden eläinten esimuodoiksi väitetyillä theropodi-dinosauruksilla taas oli sahanterän kaltaisesti ulkonevat hampaat ja niissä kapeat juuret.48

Tutkijat vertasivat myös archæopteryxin ja sen oletetun esimuodon, dinosauruksen, ranteen rakennetta eivätkä havainneet mitään yhtäläisyyksiä.49

Anatomistien Tarsitanon, Hechtin ja A.D. Walkerin tutkimukset paljastivat pelkiksi väärinkäsityksiksi jotkin väitetyt samanlaisuudet archæopteryxin ja dinosaurusten välillä, sellaisina kuin huomattava auktoriteetti John Ostrom esitti ne olettaessaan archæopteryxin kehittyneen dinosauruksista.50

Kaikki nämä löydöt osoittavat, että archæopteryx ei ollut siirtymälinkki vaan vain lintu, jonka voi sijoittaa hampaallisiksi kutsuttavien lintujen luokkaan.

Archæopteryx ja muita muinaisia lintufossiileja

Evolutionistit ovat vuosikymmeniä julistaneet archæopteryxin olevan suurin todiste heidän lintujen evoluutiota koskevan teoriansa puolesta. Jotkut äskettäin löydetyt fossiilit kuitenkin tekevät tämän rakennelman pätemättömäksi muilla perusteilla.

Kiinan selkärankaisten paleontologian instituutin paleontologit Lianhai Hou and Zhonghe Zhou löysivät vuonna 1995 uuden lintufossiilin, jonka he nimesivät confuciusornisiksi. Tämä lintu oli suunnilleen saman ikäinen kuin archæopteryx (noin 140 miljoonaa vuotta vanha), mutta sillä ei ollut hampaita. Lisäksi sillä oli nokassa ja höyhenissä samanlaiset ominaisuudet kuin nykyisillä linnuilla. Tällä linnulla oli samanlainen luurangon rakenne kuin nykyisillä linnuilla, mutta sillä oli myös kynnet siivissä samoin kuin archæopteryxillä. Tällä lajilla oli myös erityinen pyrstöluuksi nimetty rakenne, joka kannatteli pyrstöhöyheniä. Toisin sanoen tämä - kaikkien lintujen esimuodoksi ja puolimatelijaksi väitetyn archæopteryxin kanssa samanikäinen - lintu näytti hyvin samanlaiselta kuin nykyiset linnut. Tämä tosiasia kumosi kaikki evolutionistien väitteet archæopteryxista kaikkien lintujen alkeellisena esimuotona.51

Toinen Kiinasta löydetty marraskuussa 1996 paljastunut fossiili aiheutti vielä suurempaa hämmennystä. Hou, Martin ja Alan Feduccia ilmoittivat tästä 130 miljoonaa vuotta sitten eläneestä liaoningornisiksi nimetystä linnusta Science-lehdessä. Liaoningornisilla oli, kuten nykyisillä linnuilla, rintalasta, johon lentolihakset olivat kiinnittyneet. Tämä lintu oli nykyisten lintujen kaltainen myös muilta piirteiltään. Ainoa ero olivat sen hampaat. Tämä tapaus näytti, että hampaallisen linnun rakenne ei ollut lainkaan alkeellinen, toisin kuin evolutionistit olivat väittäneet.52 Tämä todettiin Disccover (Löytö)-lehden arikkelissa "Mistä linnut tulivat? Eivät ainakaan dinosauruksista".53

Lintujen höyhenten rakenne

Evoluutioteoria, joka väittää lintujen kehittyneen matelijoista, ei kykene selittämään valtavia eroja näiden kahden erilaisen eläinluokan välillä. Sellaisten piirteiden kuin luuston rakenteen, keuhkojärjestelmän ja tasalämpöisen aineenvaihdunnan suhteen linnut ovat hyvin erilaisia kuin matelijat. Yksi ylitsepääsemättömän kuilun lintujen ja matelijoiden välille muodostava piirre on lintujen höyhenten rakenne, joka on yksinomaan näille eläimille tunnusomainen.

Matelijan ruumis ovat suomujen peittämä, kun taas linnun ruumis on höyhenten peittämä. Koska evolutionistit väittävät matelijoita lintujen esimuodoiksi, heidän on väitettävä lintujen höyhenten kehittyneen matelijoiden suomuista. Höyhenten ja suomujen välillä ei kuitenkaan ole mitään yhtäläisyyksiä.


When bird feathers are examined in detail, it is seen that they are made up of thousands of tiny tendrils attached to one another with hooks. This unique design results in superior aerodynamic performance.

Connecticutin yliopiston fysiologian ja neurobiologian professori A.H. Brush hyväksyy tämän tosiasiaksi, vaikka hän on evolutionisti. "Jokainen piirre, niin geenien rakenne ja järjestelmä kuin muodonkehitys ja kudosten rakenne, on erilainen (höyhenissä ja suomuissa)." (1) Lisäksi Brush tutkii lintujen höyhenten proteiinirakennetta ja väittää sen olevan "ainutlaatuinen selkärankaisten joukossa". (2)

Ei ole fossiilitodisteita siitä, että lintujen höyhenet olisivat kehittyneet matelijoiden suomuista. Päinvastoin, höyhenet ilmaantuvat fossiiliaineistoon yhtäkkiä "kiistämättömän ainutlaatuisena" lintuja muista eläimistä erottavana piirteenä, kuten Brush toteaa. (3) Matelijoissa ei myöskään ole havaittu mitään sellaista ihorakennetta, joka voisi muodostaa alkuperän höyhenille. (4)

Vuonna 1996 evolutionistit kohisivat niin sanotun höyhenpeitteisen dinosauruksen fossiilista, joka nimettiin sinosauropteryxiksi. Vuonna 1997 kuitenkin paljastui, että näillä fossiileilla ei ollut mitään yhteyttä lintuihin ja että kyseessä eivät olleet nykyisten kaltaiset höyhenet. (5)

Toisaalta linnun höyheniä tarkasti tutkittaessa kohdataan hyvin monimutkainen rakenne, jota ei voi selittää evoluutioprosessilla. Kuuluisa ornitologi Alan Feduccia toteaa, että "niiden jokaisella piirteellä on aerodynaamisia tehtäviä. Höyhenet ovat hyvin kevyitä, niillä on pienimmissä nopeuksissa lisääntyvä kyky kohota ylös, ja ne voivat palata aikaisempaan asentoonsa hyvin helposti." Ja hän jatkaa: "En voi ymmärtää, miten lentämiseen täydellisesti soveltuva elin on voinut ilmaantua alussa jotain toista tarkoitusta varten. (6)

Myös Darwinin oli pakko pohtia höyhenten rakennetta. Riikinkukon sulkien täydellinen estetiikka teki hänet jopa sairaaksi (hänen omien sanojensa mukaan). Asa Graylle 3.4.1860 kirjoittamassaan kirjeessä hän sanoi: "Muistan ajan, jolloin ajatus silmästä sai minut aivan kylmenemään, mutta olen päässyt yli siitä valituksen vaiheesta." Ja hän jatkoi: "…ja nyt rakenteen pikkuseikat tekevät oloni usein hyvin epämukavaksi. Milloin tahansa vilkaisenkin riikinkukon pyrstöä, sulan näkeminen siinä saa minut voimaan pahoin." (7)


1 A. H. Brush, "On the Origin of Feathers", Journal of Evolutionary Biology, Vol. 9, 1996, s. 132.
2 A. H. Brush, "On the Origin of Feathers", s. 131.
3 A. H. Brush, "On the Origin of Feathers", s. 133.
4 A. H. Brush, "On the Origin of Feathers", s. 131.
5"Plucking the Feathered Dinosaur", Science, Cilt 278, 14 Kasým 1997, s. 1229.
6 Douglas Palmer, "Learning to Fly", (Review of The Origin of and Evolution of Birds by Alan Feduccia, Yale University Press, 1996), New Scientist, Cilt 153, 1 Mart 1997, s. 44.
7 Norman Macbeth, Darwin Retried: An Appeal to Reason. Boston: Gambit, 1971, s. 101.

Myös toinen fossiili on kumonnut evolutionistien archæopteryxiä koskeneet väitteet: eoalulavis. Archæopteryxiä 30 miljoonaa vuotta nuoremmaksi sanotun eoalulavisin siipien rakenne oli samanlainen kuin nykyisten hitaasti lentävien lintujen siivissä havaittu rakenne. Tämä todisti, että 120 miljoonaa vuotta sitten taivaalla lensi monissa suhteissa nykyisten kaltaisia lintuja.54

Nämä tosiasiat jälleen kerran osoittavat varmuudella, että archæopteryx tai mitkään toiset samantapaiset muinaiset linnut eivät olleet siirtymämuotoja. Fossiilit eivät osoita erilaisten lintulajien kehittyneen toisistaan. Päinvastoin, fossiiliaineisto osoittaa, että nykyaikaisia ja joitain muinaisia lintuja kuten archæopteryx eli yhdessä samanaikaisesti. Jotkut näistä lintulajeista kuten archæopteryx ja confuciusornis ovat kuitenkin kuolleet sukupuuttoon, ja vain osa aikaisemmin eläneistä lajeista on selviytynyt nykyaikaan.

Jotkin tietyt piirteet eivät osoita, että elävä olento olisi ollut siirtymämuoto. Harvardin paleontologit ja maailmankuulut evolutionistit Jay Gould ja Niles Eldredge tunnustavat, että archæopteryx on mosaiikin kaltainen olento, jolla on useiden erilaisten muotojen piirteitä, mutta että sitä ei voi mitenkään pitää siirtymämuotona.55

Kuviteltu lintu - dinosaurus -kytkentä

The bird named Confuciusornis is the same age as Archæopteryx

Evolutionistien yritykset esittää archæopteryx siirtymämuotona merkitsevät väitettä, että linnut ovat kehittyneet dinosauruksista. Yksi maailman kuuluisimmista ornitologeista, Pohjois-Carolinan yliopiston Alan Feduccia vastustaa kuitenkin teoriaa lintujen sukulaisuudesta dinosaurusten kanssa siitä huolimatta, että hän on itse evolutionisti. Hän sanoo:

Olen tutkinut lintujen kalloja 25 vuoden ajan enkä näe mitään yhtäläisyyksiä. En yksinkertaisesti pysty näkemään sellaisia… Lintujen theropodi-alkuperästä tulee mielestäni 1900-luvun paleontologian noloin väite.56


Prof. Alan Feduccia

Larry Martin, muinaisten lintujen asiantuntija Kansasin yliopistosta, toteaa:

Totta sanoakseni, jos minun täytyisi puolustaa ominaisuuksiltaan tuollaisten lintujen dinosaurusalkuperää, olisin hämilläni joka kerta, kun minun olisi määrä nousta puhumaan siitä.57

To sum up, the scenario of the "evolution of birds" erected solely on the basis of Archæopteryx, is nothing more than a product of the prejudices and wishful thinking of evolutionists.

Nisäkkäiden alkuperä

Kuten olemme todenneet edellä, evoluutioteoria ehdottaa, että jotkin kuvitteelliset merestä nousseet olennot muuntuivat matelijoiksi ja että linnut muotoutuivat matelijoista. Saman rakennelman mukaan matelijat eivät ole vain lintujen vaan myös nisäkkäiden esimuoto. Suomupeitteisten, vaihtolämpöisten, munimalla lisääntyvien matelijoiden ja karvapeitteisten, tasalämpöisten, eläviä jälkeläisiä synnyttävien nisäkkäiden välillä on kuitenkin suuria rakenteellisia kuiluja.

Esimerkki rakenteellisista esteistä matelijoiden ja nisäkkäiden välillä on leukojen rakenne. Nisäkkäiden alaleuka koostuu vain yhdestä alaleuanluusta, ja hampaat ovat kiinnittyneet tähän luuhun. Matelijoilla on kolme pientä luuta kummallakin puolella alaleukaa. Toinen perusero on, että kaikilla nisäkkäillä on kolme luuta keskikorvassaan (vasara, alasin ja jalustin). Kaikilla matelijoilla on vain yksi luu keskikorvassa. Evolutionistit väittävät matelijan leuan ja matelijan keskikorvan kehittyneen asteittain nisäkkään leuaksi ja nisäkkään keskikorvaksi. Kysymys siitä, miten tämä kehitys tapahtui, jää kuitenkin vaille vastausta. Erityisesti ei pystytä koskaan selittämään, miten yksiluinen keskikorva kehittyi vähitellen kolmiluiseksi keskikorvaksi ja kuinka kuulokyky säilyi koko prosessin ajan. Ei ole yllättävää, että ainuttakaan matelijoita ja nisäkkäitä toisiinsa kytkevää fossiilia ei ole löydetty. Tämän vuoksi evolutionistisen paleontologin Roger Lewinin oli pakko myöntää, että "siirtymä ensimmäiseen nisäkkääseen, mikä todennäköisesti tapahtui vain yhdessä, enintään kahdessa sukuhaarassa, on yhä arvoitus".58

Mikä on kärpästen alkuperä?


An example from evolutionist scenarios: Dinosaurs that suddenly took wing while trying to catch flies!
Kun evolutionistit väittävät dinosaurusten muuntuneen linnuiksi, he tukevat väitettään sanomalla, että jotkut dinosaurukset, jotka räpyttivät eturaajojaan ottaakseen kiinni kärpäsiä, "ottivat siivet alleen ja lensivät" kuten kuvassa. Tällä teorialla ei ole mitään tieteellistä perustaa ja se on vain mielikuvituksen tuote. Lisäksi se sisältää selvän loogisen ristiriidan. Evolutionistien lentämisen alkuperälle antama selitys on esimerkki, jossa esiintyy jo lentokyvyltään täydellinen kärpänen. Kärpänen räpyttää siipiään kesimäärin 500 kertaa sekunnissa, kun ihminen ei pysty sulkemaan ja avaamaan silmiään kymmentä kertaa sekunnissa. Lisäksi se liikuttaa molempia siipiään samanaikaisesti. Vähäisinkin eritahtisuus siipien värähtelyssä saisi kärpäsen menettämään tasapainonsa, mutta sellaista ei koskaan tapahdu.

Evolutionistien pitäisi ensin pystyä antamaan selitys sille, miten kärpänen on saanut täydellisen lentokykynsä. Sen sijaan he sepittävät kuvitteellisia rakennelmia siitä, miten paljon kömpelömmät eläimet kuten matelijat päätyivät lentämään.

Jo kärpäsessä ilmenevä täydellinen luomistyö tekee evoluutioväitteet pätemättömiksi.

Englantilainen biologi Robin Wootton kirjoitti artikkelissa "The Mechanical Design of Fly Wings" ("Kärpäsen siipien mekaaninen rakenne"):

"Mitä paremmin ymmärrämme hyönteisen siipien toimintaa, sitä herkempänä ja kauniimpana niiden rakenne ilmenee. Rakenteet suunnitellaan perinteisesti niin, että ne muovautuvat mahdollisimman vähän; mekanismit suunnitellaan liikuttamaan osiaan ennustettavilla tavoilla. Hyönteisten siivet yhdistävät nämä piirteet: niissä toimivat osat, joissa on laajalti erilaisia elastisia ominaisuuksia ja jotka on koottu yhteen siten, että saavutetaan sopivat muovautumiset reaktioina kaikkiin asianmukaisiin voimiin ja että ilmaa käytetään hyväksi mahdollisimman tehokkaasti. Niillä on hyvin vähän jos lainkaan teknologisia vertailukohtia - toistaiseksi." (1)

Toisaalta ei ole yhtään fossiilia, joka olisi todiste kärpästen kuvitteellisesta evoluutiosta. Tämä on se mitä merkittävä ranskalainen eläintieteilijä Pierre Grassé tarkoitti sanoessaan: "Hyönteisten alkuperä on hämärän peitossa." (2)


1 J. Robin Wootton, "The Mechanical Design of Insect Wings", Scientific American, Cilt 263, Kasým 1990, s. 120.
2 Pierre-P Grassé, Evolution of Living Organisms, New York: Academic Press, 1977, s. 30.

 



A bat fossil aged 50 million years: no different from its modern counterpart. (Science, vol. 154)

Evolutionists propose that all mammal species evolved from a common ancestor. However, there are great differences between various mammal species such as bears, whales, mice, and bats. Each of these living beings possesses specifically designed systems. For example, bats are created with a very sensitive sonar system that helps them find their way in darkness. These complex systems, which modern technology can only imitate, could not possibly have emerged as a result of chance coincidence. The fossil record also demonstrates that bats came into being in their present perfect state all of a sudden and that they have not undergone any "evolutionary process".

George Gaylord Simpson, yksi suurimmista evolutionistisista auktoriteeteista ja uusdarwinilaisuuden perustajista, toteaa tästä evolutionisteille hämmentävästä tosiasiasta.

Maapallon elämän historian hämmentävin tapahtuma on muutos mesotsooisesta, matelijoiden kaudesta nisäkkäiden kauteen. On kuin yhtäkkiä olisi laskettu esirippu näyttämöllä, joilla kaikkia päärooleja ovat esittäneet matelijat, erityisesti dinosaurukset, suurin joukoin ja hämmentävän monimuotoisina, ja kuin esirippu olisi taas nostettu ja se olisi paljastanut saman näyttämön mutta uudella miehityksellä, jossa dinosaurukset eivät ole lainkaan mukana, muut matelijat ovat statisteja ja kaikkia päärooleja esittävät nisäkkäät, joiden kaltaisiin on tuskin vihjattu aikaisemmissa näytöksissä.59

Yhtäkkiä ilmaantuessaan nisäkkäät sitä paitsi erosivat jo hyvin paljon toinen toisistaan. Niin erilaiset eläimet kuin lepakot, hevoset, hiiret ja valaat ovat kaikki nisäkkäitä ja ne kaikki ilmaantuivat saman geologisen kauden aikana. Kehityksellisten suhteiden rakentaminen niiden välille on mahdotonta jopa mielikuvituksen laajimmissa rajoissa. Evolutionistinen eläintieteilijä R. Eric Lombard esitti tämän huomautuksen Evolution (Evoluutio)-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa.

Jos etsii erityistä, nisäkkäiden suvunkehityksen rakentamisessa hyödyllistä informaatiota, joutuu pettymään.60

Myytti hevosen evoluutiosta

Viime aikoihin asti evoluutioteorian pääasiallisena fossiilitodisteena esitettiin kuvitteellinen hevosen evoluution osoittava sarja. Nykyään monet evolutionistit itse myöntävät suoraan, että hevosen evoluution rakennelma on kärsinyt vararikon. Evolutionisti Boyce Rensberger sanoi - pitäessään puheen Chicagon luonnontieteen kenttämuseossa vuonna 1980 pidetyssä 150 evolutionistin nelipäiväisessä symposiumissa, joka käsitteli asteittaisen evoluutioteorian ongelmia - että hevosen evoluution rakennelmalla ei ole perusteita fossiiliaineistossa ja että ei ole havaintoja kehitysprosessista, joka vastaisi hevosen asteittaista evoluutiota.

Suositun hevosen evoluution esimerkin, jossa ehdotetaan asteittaista muutosten sarjaa nelivarpaisesta, ketunkokoisesta 50 miljoonaa vuotta sitten eläneestä olennosta nykyiseksi yksivarpaiseksi ja paljon suuremmaksi hevoseksi, on jo kauan tiedetty olevan väärä. Asteittaisen muuttumisen sijasta näiden välittävien lajien fossiilit viittaavat siihen, että kukin laji oli täysin erillinen, vallitsi muuttumattomana ja kuoli sitten sukupuuttoon. Siirtymämuotoja ei tunneta. (1)

Englannin luonnonhistorian museon kuuluisa paleontologi Colin Patterson sanoi museon pohjakerroksessa yleisölle avoinna olleesta "hevosen evoluutiota" esittelevästä näyttelystä:

On kerrottu hurja määrä toinen toistaan mielikuvituksellisempia tarinoita siitä, millainen tämän (elämän) historian luonne todella on. Kuuluisa esimerkki on yhä alakerrassa esillä oleva, ehkä viisikymmentä vuotta sitten rakennettu hevosen evoluution esitys. Oppikirja toisensa jälkeen on esittänyt sen kirjaimellisena totuutena. Tämä on minusta todella valitettavaa, erityisesti koska tällaisia tarinoita tarjoavat ihmiset saattavat itse olla tietoisia siitä, että osa tästä aineksesta on luonteeltaan spekulatiivista. (2)

Mikä siis on "hevosen evoluution" rakennelman perusta? Tämä rakennelma muodostettiin hämäävien kaavioiden avulla, jotka oli laadittu asettamalla sarjaksi fossiileja erillisistä, laajasti eri aikoina Intiassa, Etelä-Afrikassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa eläneistä lajeista yksinomaan evolutionistien rikkaan mielikuvituksen perusteella. Eri tutkijat ovat ehdottaneet yli 20 erilaista karttaa hevosen evoluutiosta. Evolutionistit eivät ole saavuttaneet yhteisymmärrystä sukupuista, jotka täysin eroavat toisistaan. Ainoa yhtymäkohta näissä rakennelmissa oli usko, että hevosen (equus) esimuoto oli eoseenikaudella, 55 miljoonaa vuotta sitten elänyt koiran kokoinen eläin eohippus. Mutta oletetut kehityslinjat eohippuksesta equusiin ovat täysin epäyhtenäiset.

Evolutionistinen tiedetoimittaja Gordon R. Taylor selittää tätä harvoin tunnustettua totuutta kirjassaan The Great Evolution Mystery (Suuri evoluutioarvoitus):

Mutta evoluutioteorian suurin heikkous on ehkä se, että paleontologit eivät ole onnistuneet löytämään vakuuttavia suvunkehityslinjoja tai eliöiden sarjoja, jotka edustaisivat olennaista kehityksellistä muutosta. Hevonen mainitaan usein ainoana täydellisesti viimeisteltynä esimerkkinä. Mutta tosiasia on, että linja eohippuksesta equusiin on hyvin säännötön. Sen väitetään osoittavan jatkuvaa koon kasvua, mutta jotkut muunnokset eivät todellisuudessa olleet suurempia kuin eohippus vaan sitä pienempiä. Näytteitä eri lähteistä voi yhdistää vakuuttavan näköiseksi sarjaksi, mutta ei ole mitään todisteita siitä, että ne todella muodostivat tällaisen sarjan ajassa. (3)

Kaikki nämä seikat todistavat vahvasti, että darwinilaisuuden vankimpana tukena pidetyt hevosen evoluution kaaviot ovat vain mielikuvituksellisia ja epätodennäköisiä tarinoita.


1- Boyce Rensberger, Houston Chronicle, November 5, 1980, p.15
2- Niles Eldgridge, quoted in Darwin's Enigma by Luther D. Sunderland (Santee, CA, Master Books, 1988), page 78
3- Gordon Rattray Taylor, The Great Evolution Mystery, Abacus, Sphere Books, London, 1984, p. 230

Kaikki tämä osoittaa, että eliöt ilmaantuivat maapallolle yhtäkkiä ja täysin muotoutuneina, ilman evolutionistista prosessia. Tämä on konkreettinen todiste sen tosiasian puolesta, että ne luotiin. Evolutionistit pyrkivät tulkitsemaan todisteeksi evoluutiosta eliöiden ilmaantumisen tietyssä järjestyksessä. Eliöiden ilmaantumisjärjestys on kuitenkin "luomisen järjestys", koska ei ole mahdollista puhua evolutionistisesta prosessista. Ylivertainen ja virheetön luominen täytti valtameret ja sitten maan eliöillä, ja lopulta luotiin ihminen.

Toisin kuin tiedotusvälineiden voimakkaan propagandan suurelle yleisölle tyrkyttämä "apinamies"-teoria väittää, myös ihminen ilmaantui maapallolle yhtäkkiä ja täysin muotoutuneena.

 
   
    

44 Robert L. Carroll, Vertebrate Paleontology and Evolution, New York: W. H. Freeman and Co., 1988, p. 198.
45 Engin Korur, "Gozlerin ve Kanatlarin Sirri" (The Mystery of the Eyes and the Wings), Bilim ve Teknik, No. 203, October 1984, p. 25.
46 Nature, Vol 382, August, 1, 1996, p. 401.
47 Carl O. Dunbar, Historical Geology, New York: John Wiley and Sons, 1961, p. 310.
48 L. D. Martin, J. D. Stewart, K. N. Whetstone, The Auk, Vol 98, 1980, p. 86.
49 Ibid, p. 86; L. D. Martin "Origins of Higher Groups of Tetrapods", Ithaca, New York: Comstock Publising Association, 1991, pp. 485, 540.
50 S. Tarsitano, M. K. Hecht, Zoological Journal of the Linnaean Society, Vol 69, 1985, p. 178; A. D. Walker, Geological Magazine, Vol 177, 1980, p. 595.
51 Pat Shipman, "Birds do it... Did Dinosaurs?", New Scientist, February 1, 1997, p. 31.
52"Old Bird", Discover, March 21, 1997.
53 Ibid.
54 Pat Shipman, "Birds Do It... Did Dinosaurs?", p. 28.
55 Robert L. Carroll, Patterns and Processes of Vertebrate Evolution, Cambridge University Press, 1997, p. 280-81.
56 Pat Shipman, "Birds Do It... Did Dinosaurs?", p. 28.
57 Ibid.
58 Roger Lewin, "Bones of Mammals, Ancestors Fleshed Out", Science, vol 212, June 26, 1981, p. 1492.
59 George Gaylord Simpson, Life Before Man, New York: Time-Life Books, 1972, p. 42.
60 R. Eric Lombard, "Review of Evolutionary Principles of the Mammalian Middle Ear, Gerald Fleischer", Evolution, Vol 33, December 1979, p. 1230.

9 / total 23
You can read Harun Yahya's book Evoluution Petos online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to this site.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top