Evolution Hoax

Evoluution Petos

DOWNLOAD THE BOOK

Download (DOC)
Download (PDF)
Comments

CHAPTERS OF THE BOOK

< <
11 / total: 23
Evoluution Petos - Harun Yahya
EVOLUUTION PETOS
Darwinilaisuuden ja sen ideologisen perustan luonnontieteellinen romahdus
   

 


LUKU KAHDEKSAN

EVOLUUTIOVÄÄRENNÖKSET

Mitkään konkreettiset fossiilitodisteet eivät tue tiedotusvälineiden ja evolutionististen yliopistopiirien lakkaamatta yleisöön istuttamaa apinaihmisen kuvaa. Evolutionistit tuottavat pensseli kädessä kuvitteellisia olentoja, mutta heille muodostaa vakavan ongelman se, että ei ole näihin piirroksiin sopivia fossiileja. Yksi heidän käyttämänsä mielenkiintoinen keino tämän ongelman ylittämiseksi on "tuottaa" ne fossiilit, joita he eivät pysty löytämään. Piltdownin ihminen, tieteen historian suurin skandaali, on tyypillinen esimerkki tästä menetelmästä.

Piltdownin ihminen - orangin leuka ja ihmisen kallo

Vuonna 1912 tunnettu lääkäri ja myös paleoantropologian harrastelija Charles Dawson väitti löytäneensä leukaluun ja kallon kappaleen kuopasta Piltdownissa Englannissa. Vaikka leukaluu oli apinan leukaluun kaltainen, hampaat ja kallo olivat kuin ihmisen. Nämä näytteet nimettiin Piltdownin ihmiseksi. Niitä esiteltiin useissa museoissa 500 000 vuoden ikäisinä ja ehdottomina todisteina ihmisen evoluutiosta. Yli 40 vuoden ajan Piltdownin ihmisestä kirjoitettiin monia tieteellisiä artikkeleita, fossiilista tehtiin monia tulkintoja ja piirroksia ja se esitettiin tärkeänä todisteena ihmisen evoluutiosta. Aiheesta kirjoitettiin peräti 500 tohtorin väitöskirjaa.63 Kuuluisa amerikkalainen paleoantropologi Henry Fairfield Osborn sanoi vuonna 1935 British Museumissä vieraillessaan: "Meitä muistutetaan yhä uudelleen siitä, että luonto on täynnä paradokseja, ja tämä on hämmästyttävä varhaista ihmistä koskeva löytö."64

The Story of a Hoax

1 The fossils are unearthed by Charles Dawson and given to Sir Arthur Smith Woodward.  

2 Pieces are reconstructed to form the famous skull.

 

Pieces from a human skull
3 Based on the reconstructed skull, various drawings and skulptures are made, numerous articles and commentaries are written. The original skull is demonstrated in the British Museum.
Orangutan Jaw
4 After 40 years of its discovery, the Piltdown fossil is shown to be a hoax by a group of researchers.
 

Vuonna 1949 Kenneth Oakley British Museumin paleontologian osastolta kokeili fluoritestausta, uutta joidenkin vanhojen fossiilien iän määrittämiseen käytettyä menetelmää. Koe tehtiin Piltdownin ihmisen fossiililla. Tulos oli tyrmistyttävä. Testissä huomattiin, että Piltdownin ihmisen leukaluu ei sisältänyt lainkaan fluoria. Tämä osoitti, että se oli ollut maahan hautautuneena vain muutamia vuosia. Kallossa oli vain pieni määrä fluoria, ja tämä osoitti, että se oli vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen.

Viimeisimmät fluorimenetelmällä tehdyt kronologiset tutkimukset ovat paljastaneet, että kallo on vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen. Varmistui, että orangille kuuluneen leukaluun hampaat oli kulutettu keinotekoisesti ja että fossiilien kanssa löydetyt "alkeelliset" työkalut olivat yksinkertaisia, teräsvälineillä teroitettuja jäljitelmiä.65 Weinerin saatettua päätökseen yksityiskohtaisen analyysin tämä väärennös paljastettiin yleisölle vuonna 1953. Kallo oli kuulunut 500 vuotta sitten eläneelle miehelle ja leukaluu äskettäin kuolleelle apinalle. Hampaat oli erityisesti asetettu järjestykseen, ja nivelet oli viilattu, jotta ne muistuttaisivat ihmisen niveliä. Lopuksi kaikki osat oli värjätty kaliumdikromaatissa, jotta niistä sai vanhahtavan vaikutelman. Tämä värjäys alkoi kadota, kun osat kastettiin happoon. Väärennöksen paljastaneen ryhmän jäsenenä ollut Le Gros Clark ei kyennyt peittämään ällistystään tilanteessa ja sanoi: "Keinotekoisen kuluttamisen merkit pistivät heti silmään. Ne olivat todella niin ilmeisiä, että voi hyvin kysyä, miten ne olivat voineet jäädä aikaisemmin huomaamatta."66 Kaiken tämän seurauksena Piltdownin ihminen poistettiin kiireesti British Museumista, missä se oli ollut esillä yli 40 vuotta.

Nebraskan ihminen: sian hammas


The picture on the left was drawn on the basis of a single tooth and it was published in the Illustrated London News magazine on July 24, 1922. However, the evolutionists were extremely disappointed when it was revealed that this tooth belonged neither to an ape-like creature nor to a man, but rather to an extinct pig species.

Vuonna 1922 Amerikan luonnonhistorian museon johtaja Henry Fairfield Osborn julisti, että hän oli löytänyt läntisestä Nebraskasta, läheltä Snake Brookia plioseenikaudelta peräisin olevan poskihampaan. Tällä hampaalla väitettiin olevan sekä ihmisen että apinan hampaiden ominaisuuksia. Seurasi syvällinen tieteellinen väittely, jossa jotkut tulkitsivat hampaan kuuluneen Pithecanthropus erectukselle ja toiset sanoivat sen viittaavan lähempänä ihmistä olevaan olentoon. Tämä laajaa keskustelua herättänyt fossiili nimettiin "Nebraskan ihmiseksi". Sille annettiin heti myös tieteellinen nimi, hesperopithecus haroldcooki.

Monet auktoriteetit antoivat tukensa Osbornille. Tämän yksittäisen hampaan perusteella piirrettiin rekonstruktioita Nebraskan ihmisen päästä ja kehosta. Lisäksi Nebraskan ihminen sekä hänen vaimonsa ja lapsensa kanssa kuvattiin perheenä luonnollisessa ympäristössä.

Kaikki nämä rakennelmat kehiteltiin vain yhdestä hampaasta. Evolutionistipiirit tunnustivat tämän "aaveihmisen" siinä määrin, että heidän yhteen hampaaseen perustamiaan ennakkoluuloisia päätelmiään vastustanutta William Bryania arvosteltiin ankarasti.

Vuonna 1927 löydettiin myös luurangon muita osia. Näiden myöhemmin löydettyjen palasten perusteella hammas ei kuulunut ihmiselle eikä apinalle. Sen oivallettiin kuuluneen sukupuuttoon kuolleelle amerikkalaiselle villisikalajille, jota kutsuttiin prosthennopsiksi. William Gregory otsikoi Science (Luonto) -lehdessä julkaisemansa artikkelin, jossa hän ilmoitti tästä erehdyksestä: "Hesperopithecus: Apparently not an ape nor a man" ("Hesperopithecus: aivan ilmeisesti ei apina eikä ihminen").67 Sitten kaikki piirrokset hesperopithecus haroldcookista ja "hänen perheestään" poistettiin kiireesti evolutionistisesta kirjallisuudesta.

Ota Benga: afrikkalainen häkissä


OTA BENGA: "The pygmy in the zoo"

Kun Darwin oli kirjassaan The Descent of Man (Ihmisen polveutuminen) väittänyt, että ihminen oli kehittynyt vähitellen apinan kaltaisista olennoista, hän alkoi etsiä fossiileja väitteensä todistamiseksi. Jotkut evolutionistit kuitenkin uskoivat, että puolittain ihmisen, puolittain apinan kaltaisia olentoja saattoi löytää paitsi fossiiliaineistosta, myös elävinä eri puolilta maailmaa. 1900-luvun alkupuolella nämä pyrkimykset löytää eläviä siirtymämuotoja johtivat valitettaviin tapauksiin. Yksi julmimmista on tarina Ota Benga -nimisestä pygmistä.

Evolutionistinen tutkija otti Ota Bengan kiinni Kongossa vuonna 1904. Hänen nimensä tarkoittaa hänen omalla kielellään ystävää. Hänellä oli vaimo ja kaksi lasta. Kahlittuna ja häkissä kuin eläin hänet vietiin Yhdysvaltoihin, missä evolutionistitutkija esitteli häntä yleisölle St. Louisin maailmannäyttelyssä muiden apinalajien rinnalla ja nimitti häntä "ihmistä lähimmäksi siirtymämuodoksi". Kaksi vuotta myöhemmin hänet vietiin Bronxin eläintarhaan New Yorkiin ja siellä häntä pidettiin näytteillä kategoriassa "ihmisen muinaiset esi-isät" yhdessä muutamien simpanssien, Dinah-nimisen gorillan ja Dohung-nimisen orangin kanssa. Eläintarhan evolutionistinen johtaja Dr William T. Hornaday piti pitkiä puheita siitä, miten ylpeä hän oli, kun hänellä oli tämä poikkeuksellinen siirtymämuoto eläintarhassaan, ja hän kohteli Ota Bengaa kuin tavallista eläintä. Kykenemättömänä kestämään saamaansa kohtelua Ota Benga lopulta teki itsemurhan.68

Piltdownin ihminen, Nebraskan ihminen, Ota Benga… Nämä skandaalit osoittavat, että evolutionistit eivät epäröi käyttää mitä tahansa epätieteellistä menetelmää todistaakseen teoriansa oikeaksi. Kun pidämme tämän mielessämme ja tarkastelemme muita ihmisen evoluution myytin niin sanottuja todisteita, kohtaamme samanlaisen tilanteen. Löydämme vain kuvitteellisen tarinan ja vapaaehtoisten armeijan, joka on valmis yrittämään mitä tahansa todistaakseen tarinan oikeaksi.

 
   
    

63 Malcolm Muggeridge, The End of Christendom, Grand Rapids, Eerdmans, 1980, p. 59.
64 Stephen Jay Gould, "Smith Woodward's Folly", New Scientist,  February 5, 1979, p. 44.
65 Kenneth Oakley, William Le Gros Clark & J. S, "Piltdown", Meydan Larousse, Vol 10, p. 133. 
66 Stephen Jay Gould, "Smith Woodward's Folly", New Scientist,  April 5, 1979, p. 44.
67 W. K. Gregory, "Hesperopithecus Apparently Not An Ape Nor A Man", Science, Vol 66, December 1927, p. 579.
68 Philips Verner Bradford, Harvey Blume, Ota Benga: The Pygmy in The Zoo, New York: Delta Books, 1992.

11 / total 23
You can read Harun Yahya's book Evoluution Petos online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to this site.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top